hirviomamman toinen tuleminen

Kolmantena paivana vieraat alkavat haista, ja selkeasti isannatkin.
Hostmamma siis on ihan ihana, mutta kun saman ihmisen kanssa viettaa liikaa aikaa, kitkaa tulee vaistamatta, etenkin kun ollaan eri kulttuureista molemmat.

Miulla kasii hermo jatkuvan nalkutuksen , lahmimisen ja tuppautumisen takia.
Tanaan viimeksi mamma paukahti kojulle kesken paivan kyselemaan minun kavereilta ties mita ja keraamaan kaikkien paikallaolijoiden puhelinnumerot, olin mina koskaan puhunut ko. henkilolle eli en.
Ja heti kun joku alkaa juttelemaan miulle kun olemme jossakin, niin tama tuppautuu takaa siihen, ja onnellisesti karkottaa kaikki nuoremmat kaverialut kauas.
Eli jos tuo kaytos tekee lokaalitkin ahdistuneiksi, niin ei liene ihan vaan kulttuurijuttu?
Toinen on tuo lahmiminen ja jatkuva koskettelu.
Minun keho on minun keho, yksityisalue, piste. Vanhemmat tietaa etta mie kotonakin alahdan jos kosketaan silloin kun mie en halua. Ja alisen kaikille, kuului kulttuuriin koskettelu eli ei.
Miun jarkkymaton periaate on, etta minuun ei kosketa jos mina en sita halua, oli henkilo kuka tahansa.
Ja tuo on melkein ainua mista en taman vaihtarivuoden takia tingi, enka ymmarra miten hostmama viitsii roikkua minun kadessa, vaikka otan itseni irti kymmenen kertaa ja puserran kateni kulkia vasten niin ettei niista voi ottaa kiinni.
Mutta seuraavalla kerralla on pakko kait alahtaa sanallisestikin jos ei sanallisia juttuja ei tajuta.

Ja tuo nalkutus.. plaah. Kylla mie ymmarran etta ottaa paahan jos polja vaihtari ei tajua sita tai tata, mutta silti siita ei tarvitse sanoa sataa kertaa ja loukkaantua verisesti kokoajan ja kaikesta.
Mm. siita, etta menin kysymaan toisilta rotareilta maksavatko he miun koulupuvun takaisin vai eivat. Han kuulemma loukkaantui nyt kovin verisesti ja se on minun vika.
Lisaksi meilla harrastetaan paskanjauhantaa mm. koko muusta rotariklubista, ja silla tavalla oman naaman kiillotusta. (kun ne on niin pinnallisia eika valita vaihtareista eivatka suostu hostaamaan kun ovat niin itsekkaita mutta mina olen ihna ja hyveellinen ja taydellinen ja raadan raskaasti mutta en valita (kun kokoajan vain) ja plaaplaaplaa)

Koskaan ei ole varmaan ollut nain ihanaa paasta toiseen ventovieraaseen paikkaan, eli miun kolmansille hosteille nukkumaan. Sinne siis koko ensiviikonlopuksi kun kungmaa on Bangokissa.

Mutta jos ei oteta lukuun perheongelmia, niin olo taalla on parempi kuin koskaan.
Koulussa on jotakin moikkaustuttuja, ja ex vaihtarit on ottanut miut ihan siipiensa suojaan.

Olo on ihan kotiutunut,ja oikeasti tuntuu silta etta voisin olla taalla vuoden.
Kavella joka aamu kouluun siita lammen vierta katsellen kun sumu halvenee mesikkoisten makien rinteilta.
Rapsutella kulkukoirapentulaumaa, joka nyt on ottanut miut ihan kaverikseen ja ryntaa aina hanta heiluen vastaan kun tulen risteykseen.
Lukea lehtia ja sarjakuvia sarjakuvavuokraamon lattialla ihmetellen ohikulkijoita.
kavella sekaisilla kaduilla silmat pyoreina ihmetyksesta.

Thaimaa on ihmeellinen, enka mie yhtaan enaa ihmettele etta ihmiset rakastuu tahan maahan niin palavasti.
Niin miullekin on kaymassa.