Tanaan on viimein lahto kauas pitkan junamatkan taa tapaamaan muita vaihtareita ja seikkailemaan.
Rakastan junia. Pitkia matkoja, ikkunan takana hiljakseen vaihtuvia maisemia, jotka turruttavat mielen meditaatiomaiseen rentouteen.
Raiteiden turpoamisvarat kolisevat hiljalleen renkaiden alla.
Tuktuktuk kohta ollaan perilla uudessa maailmassa.
Parasta on ostaa ravintolavaunusta kahvit ja istua ruokapuolen pehmeilla sohvilla otsa vasten ikkunaa.
Tanaan paasen sitten maistamaan, milta tuntuu seikkailla junalla toisella puolen maailmaa.
Aamulla taalla, illalla jossakin kaukana.
Eilen meidan pihaan eksyi kilpikonna. Ihan pieni kuorikainen, joka oli aivan supussa itseensa verrattuna jattimaisen koiran leikkiyritysten johdosta.
Voi konnaa.
Ava otti sitten hiirista mallia, ja istui illan konnan vierella kivetyksella huutaen maita pojille ja koiralle, joita kaikkia kovasti kiinnosti leikkia konnamuorin kanssa.
Lopulta, kun konnarukka oli motkotellyt kuoressaan suurimman osan iltaa, otti Ava konnan kohtalon omiin hyppysiinsa, ja kantoi otuksen tien toisella puolen olevaan puistoon lepaamaan rauhassa ja jatkamaan sitten matkaa jahka jarkytykseltaan kykeni.
Toivottavasti siirsin konnaista edes oikeaan suuntaan vaelluksellaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti