Kalat vapauteen!

Kavin tanaan jo toista kertaa vapauttamassa kaloja Buddhalaisklubin kanssa.
Tormasin eilen kaveriini sielta, ja han kutsui mukaan.
Tanaan oli viela luvassa suurempi kalanvapautus kuin viime kerralla.
Meita lahtijoita olikin sitten kolme bussilastillista.

Lahdon piti olla jo neljalta, ja kipitin hirmu kyytia koulusta yliopistolle heti viimeisen tunnin (minulla vapaata) alkaessa.
Mutta kun Thaimassa ollaan, ei mikaan tapahdu ajallaan, joten seuraavat lahtijat loysin vastapuoli viiden pintaan.
Ja sittenkin vasta alkoi nimien keruu ja megafonilla huutelu, jos joku viela tulisi.

Lopulta sitten viiden maissa ahdettiin kolme bussillista ihmisia tapotayteen.
Kolme penkilleen, ja kaytavat tayteen seisojia.

Mutta eipa se matka onneksi kovin pitka ollut. Carrefourin taakse lahitemppelille asti.
Siella vain kengat pois, ja megafoniin luettiin rukous, joka sitten toistettiin perassa.
Jokainen kahden tai kolmen hengen lauma sai oman oranssin amparin ja monnin nakoisen kalan, joita rassuja oli paikalle tuotu kylmalaatikoissa.
Ei mahtanut olla kiva matka heillakaan.
Mutta sinne ne pienen rukoilun ja toivomusten jalkeen paasivat vapaana pulikoimaan, parempi niiden siella kuin padassa.

Ja busseilla takaisin yliopistolle. Homma ohi, nahdaan ensi kuussa.

Tutustuin moneen uuteen ihanaan ihmisotukseen.
Olin ainut lansimainen paikalla, joten sain taas kerrata moneen kertaan syntyperani ja kielitaitoni, ja puhua suomea, se kun on niin eksoottista ja hassun kuuloista.