sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Koska meilla on tulva

Eilen olin ekaa kertaa taallaoloni aikan ulkona.
Laiskan lauantain paatteeksi sisko kysyi, etta lahdetko viela kaymaan yliopistolla.
Mikas siina, ei tassa parepaakaan tekemista ole.

Siella oli urheiluviikon paatteeksi cheerleader kisat. Koko urhailuhalli tungokseen asti taynna yliopistolaisia hurraamassa omilleen, ja valtava valoshow ja lavasteet.
Jokaisella tiedekunnalla oli oma 10-100 hengen joukkueensa, joka esitti erilaisia sarjoja huutoja ja tanssia perinteisen thaimaalaisen musiikn tahdissa perinteisiin asuihin pukeutuneena.
Vahan erilaista lansimaalaiseen verrattuna, mutta nayttavaa kumminkin.

Hallin sisalla oli tosin niin kuuma, etta lahdin puolen tunnin jalkeen katsomaan, josko klubitalolla olisi ketaan tuttua.
Ja olihan siella. Tanssilaiset esiintyivat kisojen paatteeksi, joten koko lauma oli kiireisena meikkaamassa ja laittautumassa.

Yritettiin saada aasialaisista hiuksista "avaporroa" siina onnistumatta, ja foonattiin sarjatuotantona koko poikalauman hiuksia.
Kaikilla oli esiintymistaedeltava jannityshype menossa, joten kikatettiin noin kaikelle ja juoksenneltiin hermostuneena ympariinsa.

Sitten vihdoin se kello oli puoli 11, ja lahettiin takaisin kisahallille.
Odoteltiin ja palloiltiin hermostuneena kanilaumana sivuovella, ja ihmeteltiin kun ei paasta sisalle.
Hei, ollaankin vaarassa paikassa.
Kipikipi paaovelle ja sisalle.

Ajattelin luikahtaa katsomoon, mutta miuta otettiinkin kadesta kiinni ja talutettiin laan reunalle, sinne missa kameramiehet ja jarjestajat sahlasivat kiireisina.
Seisottiin sitten siella sormi suussa yhden breikkaajan tyttoystavan kanssa ja yritettiin nayttaa silta, etta ollaan oikeassa paikassa.

Esitys meni hyvin, vaikka kuinka ihmisia hermostutti. Loistavia tanssijoita ne on.
Breikkaajat vahan kompasteli, kun maa oli taynna erilaisia serpentiininpalasia ja glitterhiluja, yrita siina sitten loikkia yhden kaden varassa ympyraa.
Mutta hienoa oli.

Sitten taas Avaa tassusta kiinni ja sama tytto talutti miut ulos.
Esiintyjat lahti vaihtamaan vaatteita ja mie ja sisko kotiin, koska kellokin oli jo lahempana puoltayota.

Tanaan olen ollut tajuissani vasta puolestapaivasta lahtien, ja suihkuunkin sain itseni vasta kahden kahvikupillisen jalkeen.
Sen siita saa kun 4 kuukautta menee nukkumaan yhdeksalta ja yhtakkia valvookin yhteen.

Tanaan on sitten tulvinut.
Meidan asuinalue on eristetty muurein, mutta muurien taakse ilmestyi ensin lampia, sitten meri.
Meri josta pilkottavat entiset puheliaitauksen aidat ja muutaman hokkelin seinat.
Meri, jossa epaonnisimmat kahlaavat reisiaan myoten yrittaessaan pelastaa omaisuuttaan.

Yhden maissa katosivat sahkot.
Sitten veden tulo lakkasi.

Pikapikaa vaan kaikki mahdolliset amparit pihalle juomavetta keraamaan, ja radio paalle.

Mutta se oli vain vajaan tunnin saikahdys.
Nyt toimii taas kaikki, kukaan vaan ei tieda kuinka pitkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti