maanantai 30. marraskuuta 2009

syoko kulkukoirat kermavaahtoa?

Eilen oli jonkun pienen pojan synttarit.
Jotakin sukua isantaperheelle, tai ainakin kaveri.
jai vahan pimentoon,koska kaikki taalla ovat toistensa teteja ja setia ja siskoja, iasta riippuen.

Miehet istuivat kadulle kannetuilla poydilla ja latkivat viskia.
Naiset istuivat maassa kadun varrella ja joivat kaljaa.
Paitsi lapset ja mina, me juotiin kokista.

itse synttarisankari oli jo vanha kolmevuotias, ja kuljeskeli kovin polleana ympariinsa uuden stitch reppunsa kanssa.

Seurailin aikani melkein kiinnostuneena thainkielista puolihumalaista hopotysta, mutta ei sita kovin kauaa jaksa.
Kiinnostavin asia sen jalkeen oli ruokapoydan lahistolla hiippaileva kulkukoira, jonka kyljessa oli harmaana valkoisella ihan selkea sydan.
Ei se halunnut tulla halittavaksi.
Ei edes vaikka lahkinoita koetin sille syottaa.
synttarikakkua sentaan soi kadesta.
makealle persoja ne on ne kulkukoiratkin.

Muistin myos eilen miksi en tykannytkaan ryyppaamisesta.
Muutama kymmenen aikuista tuhannen tuiterissa ei ole kovin kivaa.
Etenkaan pikkulapsen syntymapaivilla.
Pahimmat yrittivat tulla syottamaan kasin kermavaahtoa, mutta lahtivat onneksi pienella arinalla.

Kakussa oli doraemon, robottikissa, jokaisen thaimaalaisen pikkupojan suosikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti