Loysin eilen Lotukselle menevalta jalkakulkusillalta kerjalaisen.
siella se on aina ennekin ollut.
istunut muovipussin paalla maassa surkean nakoisena kavelysauvat rekvsiittana vieressaan keraamassa roposia vanhaan limsamukiin.
Miksi se sitten nyt oli erikoinen?
No kun silla oli koiranpentu!
Sellainen pieni pulleroinen pystykorva.
Viela pennunkarvasta ihan pehmoinen ja halittava.
Ja minahan en mene yhdenkaan sopon koiran ohi halimatta pakottamallakaan.
Oli hassua huomata Lotuksella ostavansa penturuokapussin koiranpennulle, josta ei tieda mitaan.
Muuta kuin, etta omistajana on kerjalainen jolla ei oletettavasti ole varaa penturuokaan.
Niin.. kerjalaisen syomisestahan ei kannata kantaa huolta, vaan sen koiranpennun.
mutta niin ne miun aivot vaan toimii.
Annoin mie sille kerjalaisellekin sitten paivallisrahaa purkkiinsa. Olisi ollut hieman epakohteliasta lykata koiranruokaa ja jattaa ihminen huomiotta.
Yksi kulkukoira tulee myos lahes paivittain moikkaamaan miuta tanssiharkkoihin.
ruskea luppakorvanaaras.
Vahan karvavammainen ja suloinen sotkyla.
aiti saaaaanko mie tuoda nama kaikki kotiin suomeen turvaan taalta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti