kur.
Tanaan oli kivaa.
Vietan normaalisti koulupaivani kirjaan uppoutuneessa Avamaailmassa, mutta tanaan aanekas matajum 6 (lukion viimeinen luokka) lauma repaisi minut Harry Potteristani irti, ja katsomaan heidan tanssiharkkojaan.
Nauroin itseni kaheaksi ihmisten hengitysten haju vertailulle, ja muistin taas miksi joskus kannatti yrittaa koulupaivana muutakin kuin taydellista katoamista.
Nain kadulla parin kuksivia koiria, jotka pysayttivat melkein liikenteen. keskella kaistaa on tietenkin se hekumallisin paikka, ymmarran. Ohi ajavien ilmeet olivat silti aika nakemisen arvoista tavaraa.
Paivalliseksi juustokakkua.
Ei millaan voinut paattaa halusiko valkosuklaata vai luumua, joten piti syoda molempia.
Ja lakuja. Oi lakuja.
Suomesta saapui taas paketti.
Lakuja, salmiakkia, suomenkielista Terry Pratchettia (maailman paras fantasiakirjailija, jos ette tunne)ja harvinaisen suloinen hannaton enkeliorava Berliinista.
Leikin sokerihumalaisena innoissani vapautukseen menevan, tuskin kammenenkokoisen vauvakonnan kanssa, ja hypin salmiakkipussin kanssa tanssiharkoissa. Ei ne enaa ensimmaisen maistatuskerran jalkeen kummat halunneet...hoh.
Koirakaan ei syonyt.Huono maku nailla thaimaalaisilla.
Tuktukmatkat lammelle ja takaisin katosivat yleisessa sokeri ja lomahepulissa johonkin. Opin mm. etta kadesta voi tunnistaa kaikki ihmisen sairaudet.
Kurkur. Hyva paiva.