perjantai 16. huhtikuuta 2010

kabaan leu!

Tulin kotiin.
Tana aamuna, ratisevassa ja heiluvassa junassa nukutun yon jalkeen.
Paransin maailmaa ja mielialaa vastapaata istuvan Hollantilaisen elakelaismiehen kanssa.
Ihmeellista tajuta, miten kaksi taysin eri elamantilanteissa ja maailmoissa kasvanutta eksyy toiselle puolen maailmaa samoihin neliometreihin taysin samoista syista.
Thaimaahan on helppo tulla pakoon kaikkea kotimaista.

Kotona on hassua olla.
Ja tajuta, miten nain kaukana kodista voi olla toinen kodinomainen paikka, jonne palata kotiin.

siivosin huoneestani jokaisen neliosentin.
Siella haisi pahalle. Ilma oli viikossa ummehtunut hien, polyn ja liskojen loyhkaksi, ja likavesi oli tehnyt rantujaan kylpparin lattialle.
Raahasin kaiken kankaisen katolle, ja nyt pitaa pitaa sormet ristissa, etta ne ovat siella viela , kun menen nukkumaan.

Seikkailin ostarilta toiselle etsiakseni uusimman Bangkok postin.
Loysin the nationalin.
Englanniksi edes jotakin.

Bangkokissa mellakoidaan.
Punaiset tappavat keltaisia, ja ilmeisesti myos toisiaan.
Ja muut tappavat punaisia.
En ole tosin vielakaan ihan varma siita, miksi.
ei taalla puhuta.
Liian vaikea asia, pitaa hyssyttaa se maan alle.
Ei kukaan varmaan huomaa tuhansien verenpunaisten meria suurkaupungin kaduilla.

Vapsykka puudelipallo oli onnesta soikeana kun kaivoin tutun metalliketjunpalan eteisen lattialta.
Pihallepihallepihalle ulosulosulos!
miten tuo otokka tulee toimeen sitten kun mie en ole lenkittamassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti