Aika hulahti jonnekin
En oikeasti edes tajunnut, kun olinkin jo lentokoneessa matkalla suomeenn.
Tämä tapahtui viime viikolla.
Viimeiset hetket Thimaassa olivat sekoitus aivan mieletöntä ja uskomatonta.
Mutta niitä muistoja on ihan liikaa kirjoitettavaksi ja kerrottavaksi.
Vaihtariblogin pitäminen pystyssä vaihtarivuoden jälkeen tuntuu vähän tyhmältä, joten perustin uuden:
sita saa myös lukea.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
maanantai 19. huhtikuuta 2010
sankranakarn
Ankku on taalla taas!
Ankku on siis yksi minulle laheisimmista thaimaaihmisita.
Olin menossa tanssiharkkoihin, mutta common (tanssiharkkapaikka) oli tyhjana.
Jos lukisi lehtia ja menisi sitten katsomaan uudestaan.
Suunta sarjakuvavuokraamolle pain siis.
En tosin ehtinyt sinnekaan asti kun bongasin Ankun, Binkin ja muut istuksimasta puun alta.
kaikki minun ihmiset samassa kasassa.
Ankku oli muutaman viikon leireilemassa jossakin Hua Hinin tienoilla, ja ei olla nahty siis piitkaan aikaan.
Olin tosin tehokkaasti koomassa.
Ankku selitti innoissaan leirin tapahtumat lapi, ja mina nyokyttelin vieressaja koetin nayttaa elavalta.
Muutama yo 13 tunnin younia taitaa olla liikaa minunkin laiskiaisen paalleni.
Loydettiin lisaa ihmisia, kaytiin syomassa.
Toisille kanaa, minulle pepsimaxia.
syotin tosin toisten kanoja nalkaiselle kulkukoiralle.
Ei ne jaksanut syoda niita kaikkia kuitenkaan...
Lisaa koomaa, istuksimista ja kuolaamista.
Ankkukin taisi tajuta, etten ole ihan sosiaalisimmillani ja lahti leikkimaan muiden kanssa.
Ehka huomenna sitten vahan energisemmin.
Mutta sitten illan paras asia.
Sankranakarn!
Ilmeisesti suurin osa tanssiryhmaa on ollut alkukesaloman suunnittelemassa tuota uutta klubia, ja tanaan oli ensimmainen virallinen kokoontuminen.
Kiwimies rummutti, ja loput tanssittiin ja riehuttiin keskella.
Siina tuli leikittya niin banaania kuin puhveliakin.
Viisikymmenta toisilleen taysin ventovierasta ihmista samassa kasassa kasi kadessa kiinni riekkumassa.
Pur.
Ava nautti.
Oli melkein harmi lahtea saalistamaan mototaksia ja takaisin kotiin.
Mutta ensiiviikolla ilmeisesti uudestaan.
Ankku on siis yksi minulle laheisimmista thaimaaihmisita.
Olin menossa tanssiharkkoihin, mutta common (tanssiharkkapaikka) oli tyhjana.
Jos lukisi lehtia ja menisi sitten katsomaan uudestaan.
Suunta sarjakuvavuokraamolle pain siis.
En tosin ehtinyt sinnekaan asti kun bongasin Ankun, Binkin ja muut istuksimasta puun alta.
kaikki minun ihmiset samassa kasassa.
Ankku oli muutaman viikon leireilemassa jossakin Hua Hinin tienoilla, ja ei olla nahty siis piitkaan aikaan.
Olin tosin tehokkaasti koomassa.
Ankku selitti innoissaan leirin tapahtumat lapi, ja mina nyokyttelin vieressaja koetin nayttaa elavalta.
Muutama yo 13 tunnin younia taitaa olla liikaa minunkin laiskiaisen paalleni.
Loydettiin lisaa ihmisia, kaytiin syomassa.
Toisille kanaa, minulle pepsimaxia.
syotin tosin toisten kanoja nalkaiselle kulkukoiralle.
Ei ne jaksanut syoda niita kaikkia kuitenkaan...
Lisaa koomaa, istuksimista ja kuolaamista.
Ankkukin taisi tajuta, etten ole ihan sosiaalisimmillani ja lahti leikkimaan muiden kanssa.
Ehka huomenna sitten vahan energisemmin.
Mutta sitten illan paras asia.
Sankranakarn!
Ilmeisesti suurin osa tanssiryhmaa on ollut alkukesaloman suunnittelemassa tuota uutta klubia, ja tanaan oli ensimmainen virallinen kokoontuminen.
Kiwimies rummutti, ja loput tanssittiin ja riehuttiin keskella.
Siina tuli leikittya niin banaania kuin puhveliakin.
Viisikymmenta toisilleen taysin ventovierasta ihmista samassa kasassa kasi kadessa kiinni riekkumassa.
Pur.
Ava nautti.
Oli melkein harmi lahtea saalistamaan mototaksia ja takaisin kotiin.
Mutta ensiiviikolla ilmeisesti uudestaan.
perjantai 16. huhtikuuta 2010
kabaan leu!
Tulin kotiin.
Tana aamuna, ratisevassa ja heiluvassa junassa nukutun yon jalkeen.
Paransin maailmaa ja mielialaa vastapaata istuvan Hollantilaisen elakelaismiehen kanssa.
Ihmeellista tajuta, miten kaksi taysin eri elamantilanteissa ja maailmoissa kasvanutta eksyy toiselle puolen maailmaa samoihin neliometreihin taysin samoista syista.
Thaimaahan on helppo tulla pakoon kaikkea kotimaista.
Kotona on hassua olla.
Ja tajuta, miten nain kaukana kodista voi olla toinen kodinomainen paikka, jonne palata kotiin.
siivosin huoneestani jokaisen neliosentin.
Siella haisi pahalle. Ilma oli viikossa ummehtunut hien, polyn ja liskojen loyhkaksi, ja likavesi oli tehnyt rantujaan kylpparin lattialle.
Raahasin kaiken kankaisen katolle, ja nyt pitaa pitaa sormet ristissa, etta ne ovat siella viela , kun menen nukkumaan.
Seikkailin ostarilta toiselle etsiakseni uusimman Bangkok postin.
Loysin the nationalin.
Englanniksi edes jotakin.
Bangkokissa mellakoidaan.
Punaiset tappavat keltaisia, ja ilmeisesti myos toisiaan.
Ja muut tappavat punaisia.
En ole tosin vielakaan ihan varma siita, miksi.
ei taalla puhuta.
Liian vaikea asia, pitaa hyssyttaa se maan alle.
Ei kukaan varmaan huomaa tuhansien verenpunaisten meria suurkaupungin kaduilla.
Vapsykka puudelipallo oli onnesta soikeana kun kaivoin tutun metalliketjunpalan eteisen lattialta.
Pihallepihallepihalle ulosulosulos!
miten tuo otokka tulee toimeen sitten kun mie en ole lenkittamassa?
Tana aamuna, ratisevassa ja heiluvassa junassa nukutun yon jalkeen.
Paransin maailmaa ja mielialaa vastapaata istuvan Hollantilaisen elakelaismiehen kanssa.
Ihmeellista tajuta, miten kaksi taysin eri elamantilanteissa ja maailmoissa kasvanutta eksyy toiselle puolen maailmaa samoihin neliometreihin taysin samoista syista.
Thaimaahan on helppo tulla pakoon kaikkea kotimaista.
Kotona on hassua olla.
Ja tajuta, miten nain kaukana kodista voi olla toinen kodinomainen paikka, jonne palata kotiin.
siivosin huoneestani jokaisen neliosentin.
Siella haisi pahalle. Ilma oli viikossa ummehtunut hien, polyn ja liskojen loyhkaksi, ja likavesi oli tehnyt rantujaan kylpparin lattialle.
Raahasin kaiken kankaisen katolle, ja nyt pitaa pitaa sormet ristissa, etta ne ovat siella viela , kun menen nukkumaan.
Seikkailin ostarilta toiselle etsiakseni uusimman Bangkok postin.
Loysin the nationalin.
Englanniksi edes jotakin.
Bangkokissa mellakoidaan.
Punaiset tappavat keltaisia, ja ilmeisesti myos toisiaan.
Ja muut tappavat punaisia.
En ole tosin vielakaan ihan varma siita, miksi.
ei taalla puhuta.
Liian vaikea asia, pitaa hyssyttaa se maan alle.
Ei kukaan varmaan huomaa tuhansien verenpunaisten meria suurkaupungin kaduilla.
Vapsykka puudelipallo oli onnesta soikeana kun kaivoin tutun metalliketjunpalan eteisen lattialta.
Pihallepihallepihalle ulosulosulos!
miten tuo otokka tulee toimeen sitten kun mie en ole lenkittamassa?
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Kaytiin shoppausreissulla Kellin kanssa.
alkuperaisena tarkoituksena oli loytaa huulirasvaa ja pizzaa, mutta Lee gardenissa oli sopokraasamarkkinat...
Kellista paasi iiso vinkaisu tarrahyllyn kohdalla, ja siina jumitettiinkin seuraavat puoli tuntia.
Kissatarroja, korneja sipsipussitarroja, pandansilmatarroja...
Mie bongasin uskomattoman sopon vaaleansinisen pandalompakon sadalla bahtilla, ja niin mielettoman nenaliinapaketin, etta se oli vain pakko ostaa.
"I am not a panda. I want to be a panda but I do not have black spots, so I paint black spots to myself".. Ei ihan kirjaimellisesti noin, mutta saatte idean.
Loydettiin me sita pizzaakin. Kasvispizza mozzarellacrunsh reunoilla.
On ehka maailman paras idea tayttaa pizzanreunat mozzarellalla!
Ilman sita ne on vaan pizzan jamaosia, joita ei syo kukaan, mutta tuon taytteen kanssa ne oli melkein latyn paras osa.
Sitten operaatio huulirasva.
Bootsista kellin tahtoma huulirasva oli loppu.
Saalistettiin Leegardenin alaosan kaupat lapi, ei loydy.
Watsonilta onneksi loytyi sitten sitakin.
Ja maailman sopoin suihkugeelivartalovoidepaketti!
Sen saadakseen piti tosin ostaa kahdella sadalla bahtilla prinsessameikkeja, mutta kooska taktisesti tarvitsin vartalorasvan ja ripsarin, tuli ne ostettua, ja olen nyt suloisen pornokani suihkugeelipaketin omistaja.
Ja kelli tuossa asken soitti lahdenko huomenna etsimaan lisaa tarroja... niin se sopokraasa vaan vie mennessaan...
alkuperaisena tarkoituksena oli loytaa huulirasvaa ja pizzaa, mutta Lee gardenissa oli sopokraasamarkkinat...
Kellista paasi iiso vinkaisu tarrahyllyn kohdalla, ja siina jumitettiinkin seuraavat puoli tuntia.
Kissatarroja, korneja sipsipussitarroja, pandansilmatarroja...
Mie bongasin uskomattoman sopon vaaleansinisen pandalompakon sadalla bahtilla, ja niin mielettoman nenaliinapaketin, etta se oli vain pakko ostaa.
"I am not a panda. I want to be a panda but I do not have black spots, so I paint black spots to myself".. Ei ihan kirjaimellisesti noin, mutta saatte idean.
Loydettiin me sita pizzaakin. Kasvispizza mozzarellacrunsh reunoilla.
On ehka maailman paras idea tayttaa pizzanreunat mozzarellalla!
Ilman sita ne on vaan pizzan jamaosia, joita ei syo kukaan, mutta tuon taytteen kanssa ne oli melkein latyn paras osa.
Sitten operaatio huulirasva.
Bootsista kellin tahtoma huulirasva oli loppu.
Saalistettiin Leegardenin alaosan kaupat lapi, ei loydy.
Watsonilta onneksi loytyi sitten sitakin.
Ja maailman sopoin suihkugeelivartalovoidepaketti!
Sen saadakseen piti tosin ostaa kahdella sadalla bahtilla prinsessameikkeja, mutta kooska taktisesti tarvitsin vartalorasvan ja ripsarin, tuli ne ostettua, ja olen nyt suloisen pornokani suihkugeelipaketin omistaja.
Ja kelli tuossa asken soitti lahdenko huomenna etsimaan lisaa tarroja... niin se sopokraasa vaan vie mennessaan...
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Tavallinen paiva
Kirjoitusinspispuute iskee, joten ajattelin kirjoittaa vahan ihan tavallisesta arkipaivasta taalla.
Paiva on siis 30.4 , ja nain se meni.
10.00 soi kannykan heratys.
rammin laittamaan sen pois paalta ja kaadun takaisin sankyyn.
En jaksa nousta
Miiksi aurinko paistaa noin kirkkaasti?
en jaksa nousta ihan varmasti en jaksa.
10.45 rammin alakertaan.
707:n vaki nauraa kun olen niin jumissa.
Keitan vahvaa kahvia (tai siis teen pikakahvia kun takalaiset ei tunne kahvinkeitinta)
Dataan hetken, tarkistan sahkopostit ja syon epamaaraisia kookosasioita joita miun naamaan eteen tuodaan.
11.00 ajetaan lentokentalle nappaamaan beat-sisko ja muutama muu takaisin.
11.30 odotellaan
kierran lehtikioskia ja latkin vahan lisaa kahvia, joka on ylisokerista ja melko pahaa.
Lehtikioskilla olisi kuitenkin ainakin yksi mielenkiintoisen nakoinen kirja
11.40 (noin)
Beat saapuu, ja ajellaan takaisin kotiin.
Taman jalkeen datasin vahan lisaa.
tarkistelin blgosfaarin tapahtuman (H&M:lta tulossa hivin vastainen hyvantekevaisyysvatemallisto, ja Lushin uudet huulikuorinnat tuoksuu kuulemma hyvalta).
Katson loppuun eilen aloittamani jakson "the secret life of the american teenageria" (maailman parasta teiniraskaushomppaa maailman sopoimmilla alkuteksteilla) casttv.comista.
Lounaaksi on riisia ja haisupaputofutohkaa.
Blackilla on uusi, sinisen kaden muotoinen lelu jolla on kivempaa latkia toisia ihmisia kuin leikittaa koiraa.
Kahden maissa lahden saalistamaan pepsimaxia, ja kayn kuolaamassa harvinaisen nattia mekkoa kaupan ikkunassa.
Koomaan pitkin kauppaa, enka millaan loyda pepsia mistaan, koska en tajua katsoa colahyllyn vieresta...
Saan pepsia, ja takaisin kotiin.
Yritan lakata kynnet, mutta koska nyhraamiseni nayttaa niin saalittavalta yksi 707:n tyontekija nappaa lakkapullon ja sutii miulle sopot pinkit kukkakynnet.
Kiitos hanelle vaan, nama on ihanat!
neljan maissa liehun ympari kamppaa yrittaen soittaa Kellille ennekuin tajuan, etta kannykan saldo on loppu, ja beat lataa sita miulle lisaa matkatoimiston koneelta.
Soitan kellille.
Paatan, etta lahden ulos.
Koirankin voisi lenkittaa.
onkohan sille hihnaa.
Loydan hihnan.
Se on koytetty neljannen kerroksen porraskaiteeseen, ja on ruosteesta paatellen ollut siina jo jonkin aikaa.
Niin...se koira ei ole tainnut kayda lenkilla vahaan aikaan...
Nyhraan hihnan irti ja kannan koiran jokirantaan.
Vesinokkaelainpesusienelta nayttava puudeli on ihan ihmeissaan kun paasee lenkille, ja kiskoo eteenpain kuin hoyryjyra.
Kierrellaan jokirantaa, ja bongataan mm. harvinaisen sopoja koiranpentuja, paljon roskia ja temppeli.
Takaisin kotiin, lisaa pepsi maxia ja lisaa datausta.
teletappi heittaa minut yliopistolle, ja loydan kellin.
Saalistetaan ruokaa ja ollaan aika suunnattoman ylpeita kun osataan tilata se thaiksi.
nuudelikeittoa ja viinirypalemehua.
kelli lahtee kampilleen, ja mie loydan muutaman kivan tanssijaotuksen.
Breikkaajat ovat treenaamassa, joten katsellaan kannettavalta korealaisia musiikkivideoita ja hatyytellaan kulkukissoja.
lahden joskus seiskan maissa saalistamaan moottoripyorataksia lotukselta.
Loydan yhden ja fiilistelen iltaa matkalla Likadenille.
Loppuilta meneekin sitten lahnatessa ja nuokkuessa.
Eli tallaista elamaa taalla.
Paiva on siis 30.4 , ja nain se meni.
10.00 soi kannykan heratys.
rammin laittamaan sen pois paalta ja kaadun takaisin sankyyn.
En jaksa nousta
Miiksi aurinko paistaa noin kirkkaasti?
en jaksa nousta ihan varmasti en jaksa.
10.45 rammin alakertaan.
707:n vaki nauraa kun olen niin jumissa.
Keitan vahvaa kahvia (tai siis teen pikakahvia kun takalaiset ei tunne kahvinkeitinta)
Dataan hetken, tarkistan sahkopostit ja syon epamaaraisia kookosasioita joita miun naamaan eteen tuodaan.
11.00 ajetaan lentokentalle nappaamaan beat-sisko ja muutama muu takaisin.
11.30 odotellaan
kierran lehtikioskia ja latkin vahan lisaa kahvia, joka on ylisokerista ja melko pahaa.
Lehtikioskilla olisi kuitenkin ainakin yksi mielenkiintoisen nakoinen kirja
11.40 (noin)
Beat saapuu, ja ajellaan takaisin kotiin.
Taman jalkeen datasin vahan lisaa.
tarkistelin blgosfaarin tapahtuman (H&M:lta tulossa hivin vastainen hyvantekevaisyysvatemallisto, ja Lushin uudet huulikuorinnat tuoksuu kuulemma hyvalta).
Katson loppuun eilen aloittamani jakson "the secret life of the american teenageria" (maailman parasta teiniraskaushomppaa maailman sopoimmilla alkuteksteilla) casttv.comista.
Lounaaksi on riisia ja haisupaputofutohkaa.
Blackilla on uusi, sinisen kaden muotoinen lelu jolla on kivempaa latkia toisia ihmisia kuin leikittaa koiraa.
Kahden maissa lahden saalistamaan pepsimaxia, ja kayn kuolaamassa harvinaisen nattia mekkoa kaupan ikkunassa.
Koomaan pitkin kauppaa, enka millaan loyda pepsia mistaan, koska en tajua katsoa colahyllyn vieresta...
Saan pepsia, ja takaisin kotiin.
Yritan lakata kynnet, mutta koska nyhraamiseni nayttaa niin saalittavalta yksi 707:n tyontekija nappaa lakkapullon ja sutii miulle sopot pinkit kukkakynnet.
Kiitos hanelle vaan, nama on ihanat!
neljan maissa liehun ympari kamppaa yrittaen soittaa Kellille ennekuin tajuan, etta kannykan saldo on loppu, ja beat lataa sita miulle lisaa matkatoimiston koneelta.
Soitan kellille.
Paatan, etta lahden ulos.
Koirankin voisi lenkittaa.
onkohan sille hihnaa.
Loydan hihnan.
Se on koytetty neljannen kerroksen porraskaiteeseen, ja on ruosteesta paatellen ollut siina jo jonkin aikaa.
Niin...se koira ei ole tainnut kayda lenkilla vahaan aikaan...
Nyhraan hihnan irti ja kannan koiran jokirantaan.
Vesinokkaelainpesusienelta nayttava puudeli on ihan ihmeissaan kun paasee lenkille, ja kiskoo eteenpain kuin hoyryjyra.
Kierrellaan jokirantaa, ja bongataan mm. harvinaisen sopoja koiranpentuja, paljon roskia ja temppeli.
Takaisin kotiin, lisaa pepsi maxia ja lisaa datausta.
teletappi heittaa minut yliopistolle, ja loydan kellin.
Saalistetaan ruokaa ja ollaan aika suunnattoman ylpeita kun osataan tilata se thaiksi.
nuudelikeittoa ja viinirypalemehua.
kelli lahtee kampilleen, ja mie loydan muutaman kivan tanssijaotuksen.
Breikkaajat ovat treenaamassa, joten katsellaan kannettavalta korealaisia musiikkivideoita ja hatyytellaan kulkukissoja.
lahden joskus seiskan maissa saalistamaan moottoripyorataksia lotukselta.
Loydan yhden ja fiilistelen iltaa matkalla Likadenille.
Loppuilta meneekin sitten lahnatessa ja nuokkuessa.
Eli tallaista elamaa taalla.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Musta koira katoaa yohon
Piti kirjoittaa Trangista
Mutta koska siihen puoleentoista paivaan mahtui niin paljon, on sen postauksen kirjoittaminen vielakin kesken.
Tanaan jain lukkojen taakse.
Tulin vahan ennen yhdeksaa tanssiharkoista ja loysin vain lukitun saleoven ja yksinaisen puudelin.
Soitto Beatille:
carrefourissa toisella puolen kaupunkia
beatin kautta sain tietaa, etta hostmama on Taiwan hotellissa rotarykokouksessa
Sinne siis
Puudeliparka naytti niin yksinaiselta, etta nappasin sen kainaloon ja menoksi
toista ei koskaan kayteta kavelylla, joten nena kavi nuuhkuttamassa jokaista mutkaa ja ihmista, ja koko koira oli aivan tohkeissaan
Tuntui kulkurilta
Koko had Yai eli omaa elamaansa, ja katukojuissa pulputti ja pulisi Malesiaa, Kiinaa ja Thaita sulavana sekoituksena
ei loydetty hotellia, joten palattiin koiran kanssa takaisin, ostettiin kulmakioskista sipseja ja appelsiinimehua ja istuttiin lukemassa viela puolisen tuntia ennekuin joku tuli laskemaan sisalle
joskus on kivaa kayda sylikavelylla puudelin kanssa
etenkin jos sen saa tehda oisessa thaimaassa
Mutta koska siihen puoleentoista paivaan mahtui niin paljon, on sen postauksen kirjoittaminen vielakin kesken.
Tanaan jain lukkojen taakse.
Tulin vahan ennen yhdeksaa tanssiharkoista ja loysin vain lukitun saleoven ja yksinaisen puudelin.
Soitto Beatille:
carrefourissa toisella puolen kaupunkia
beatin kautta sain tietaa, etta hostmama on Taiwan hotellissa rotarykokouksessa
Sinne siis
Puudeliparka naytti niin yksinaiselta, etta nappasin sen kainaloon ja menoksi
toista ei koskaan kayteta kavelylla, joten nena kavi nuuhkuttamassa jokaista mutkaa ja ihmista, ja koko koira oli aivan tohkeissaan
Tuntui kulkurilta
Koko had Yai eli omaa elamaansa, ja katukojuissa pulputti ja pulisi Malesiaa, Kiinaa ja Thaita sulavana sekoituksena
ei loydetty hotellia, joten palattiin koiran kanssa takaisin, ostettiin kulmakioskista sipseja ja appelsiinimehua ja istuttiin lukemassa viela puolisen tuntia ennekuin joku tuli laskemaan sisalle
joskus on kivaa kayda sylikavelylla puudelin kanssa
etenkin jos sen saa tehda oisessa thaimaassa
perjantai 19. maaliskuuta 2010
ah ihanat rotarit.
Tanaviikonloppuna Trangissa jarjestetaan koko piirin rotareiden kokous, jonne kaikkien vaihtareiden oletettiin tulevan.
Tama siis tiedetiin jo syksylla.
Kuukausi sitten varapuheenjohtaja ilmoitti, etta han jarkkaa reissua minulle ja had Yain muille vaihtareille.
Ja sitten asiasta ei kuulunutkaan mitaan.
Kyselin muutamaankin otteeseen perheelta onko rotarit soittaneet, onko joku soittanut, onko joku antanut mitaan infoa mistaan.
Ei ole.
Tanaan tiesin, etta suurin osa vaihtajista on jo Trangissa
Mina en ole
aika kuluu iltaan
ei vielakaan mitaan
kello yhdeksan illalla tulee soitto
"joo olet sit huomenna kuudelta valmiina, me haetaan siut ja lahetetaan Trangiin".
Kiitoskiitos.
Kiva kun ilmoititte etukateen.
syy talle oli se, etta minut oli unohdettu.
Ilmeisesti vasta paikan paalla ihmiset tajusivat, etta nyt joku puuttuu.
Mutta onneksi tajusivat edes nyt eivatka jalkikateen.
paasen tapaamaan muut vaihtarit vihdoin taas
Tanaviikonloppuna Trangissa jarjestetaan koko piirin rotareiden kokous, jonne kaikkien vaihtareiden oletettiin tulevan.
Tama siis tiedetiin jo syksylla.
Kuukausi sitten varapuheenjohtaja ilmoitti, etta han jarkkaa reissua minulle ja had Yain muille vaihtareille.
Ja sitten asiasta ei kuulunutkaan mitaan.
Kyselin muutamaankin otteeseen perheelta onko rotarit soittaneet, onko joku soittanut, onko joku antanut mitaan infoa mistaan.
Ei ole.
Tanaan tiesin, etta suurin osa vaihtajista on jo Trangissa
Mina en ole
aika kuluu iltaan
ei vielakaan mitaan
kello yhdeksan illalla tulee soitto
"joo olet sit huomenna kuudelta valmiina, me haetaan siut ja lahetetaan Trangiin".
Kiitoskiitos.
Kiva kun ilmoititte etukateen.
syy talle oli se, etta minut oli unohdettu.
Ilmeisesti vasta paikan paalla ihmiset tajusivat, etta nyt joku puuttuu.
Mutta onneksi tajusivat edes nyt eivatka jalkikateen.
paasen tapaamaan muut vaihtarit vihdoin taas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
