Seuraavan kerran istuudun pulpettiin vasta Thaimaassa.
Jännä ajatus, uskottekos.
Koulun loppu tarkoitti myös kouluihmisten hyvästelyä.
Tosin sen hoisin taas tällä Avamaisella pakenemistyylillä, eli kiljaisin vain lähtiessäni että sorge, en tule huomenna enää kouluuun kun on Rotarilounas, nähdään ensivuonna.
Paria läheisintä halasin kyllä siinä. Mutta kymmenessä minuutissa hoitui sekin.
Kyllä, olen huono jättämään jäähyväisiä.
Nyt on vaan höhlä olo. Ei ihan vielä tajua, että näitä ihmisiä ei sitten nähdäkkään ennenkuin ensi heinäkuussa, osaa en varmaan tule tapaamaan enää koskaan, kun kirjottavat ensi vuonna pois ja muuttavat kuka minnekkin.
Noh, onneksi on Facebook ja skype ja mese ja muut netin ihmeet, joten ei minusta niin helpolla eroon pääsekkään.
Ei se hyvästely silti muutu sen helpommaksi vaikka sen miten monesti tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti