aamukavelyita

Kungmaa nukkui tanaan myohaan, joten olin hieman paha ja kavelin kouluun koulubussilla menemisen sijaan.

aamu oli viela ihan raikas. Puissa oli kimmeltavia pisaroita, jotka tippuvat viileina sormelle koskettaessa.
Autotiella eivat kulje kuin kulkukoirat, jotka tarjoavat anteliaasti niskaansa kihnutettavaksi.
Muutama vanhempi pappa tulee vastaan ja tapailee hankalan oloisesti hyvaa huomenta englanniksi ja hymyilevat leveasti.
Koko kampus on hiljaa. Mistaan ei soi musiikki eika opiskelijoiden torneissa liiku viela ketaan siihen aikaan.
Kaikkialla nakyy ja tuoksuu viela viime yo, joka hitaasti, hitaasti kaantyy uudestaan paivaksi.
Kaikkialla on kaunista ja rauhallista.
Jopa tropiikin ikuinen aaninauha sirkuttaa hieman hiljempaa kuin tavallisesti.

Ja koululla olin aivan samaan aikaan kuin koulubussikin, joten nain pikkuisen pahis voisin olla jonain toisenakin aamuna.