lauantai 8. elokuuta 2009

Ihan(a) kamala tropiikki

Thaielamaa on tassa aloiteltu nyt kolme paivaa kohta, ja niin paljon on mista kertoa.
Kaikki on niin erilaista, niin uskomatonta, niin.. Thaimaata.
Joten alkaa ihmetelko jos tasta nyt tulee kovin sekava posti, kun yritan sanaoksentaa taman kaiken ihmeellisyyden ulos.

Asun nyt siis kahdestaan hostmaman kanssa PSU:n yliopiston alueella, ja pelkka yliopisto on noin 2x Joensuun keskusta! Taalla on asuntoja, asuntoloita, metsaa, oma lampi... Kaikkea.

Talo on sopo, seinilla leikii gekkoja ja pihalla kasvaa kookoksia.

Pihalta kuuluu kokoajan tropiikin aaninauha. Tsirpittaa, kirkuu, olisee.
Koskaan ei vaan nae, etta mika siella menee.
Tosin jokusen vihrean varpusen olen onnistunut bongaamaan.
Ja oisin on hassua kun kuuluu sellainen tasainen kluklutus kun gekot juttelee.

heti kun tulin, mentiin kiinalaiseen syomaan rotarien kanssa. Kivaa porukkaa ovat, thai kuulostaa hassulta ja kaikki tykkaa kamalasti kosketella, pitaa kadesta kiinni ja halailla.
Kivaa sekin.

Perjantaina nukuin jonnekin viiteen, ja sitten lahdettiin haihin.
Oli aikas mahtavaa! Yli sata ihmista, paljon pinkkia, sydamia, jaaveistos, haaparin kuvia jokapuolella... Kaikkea.
Haakakkukin oli, ja se lansimaisee tapaan leikattiin, mutta sita ei jostain syysta syoty, vaan jalkiruokana oli hedelmia.
Muuna ohjelmana vieraat kavi laulamassa karaokea kukin vuorollaan.

Taalla naimisiinmeno vissiin hoidetaan buddhalaisella seremonialla temppelissa ensin, ja sitten juhlitaan hotellissa lansimaiseen tapaan valkoiset royhelot paalla ja haamarssikin soi.

Tanaan kaytiin aamulla temppelissa.
Vietiin sinne ruokaa, ja munkit istui rivissa korokkeella, ja napsi parhaat palat ihmisten tuomista ruoista, ja antoi loput nunnille, jotka jakoi ne ihmisille.
Sitten istuttiin takapihalla ja syotiin.
Maistoin ekaa kertaa mansikkajugurttia salaatinkastikkeena, ja se oli jopa melkein aika hyvaa!
Siella hengasi myos ihan sikena elaimia, koska kaikki epatoivotut elaimet kuulemma vaan dumpataan temppeliin, ja temppeli sitten pitaa niista huolta.
Ja ihmiset sitten kylla viskoikin ruoanjamia otuksille.
Ja sielta niita kissoja ja koiria saa kuulemma vapaasti ottaa lemmikiksi.
Mie halin ihan lumoutuneena yhta kissanpentua ja miulle vaan tultiin sanomaan, etta ota pois vaan.
Vaahan voisin vieda Suomeen koko sen elainlauman sielta.. Joo.

Tosin meni kylla kunnioitus ainakin yhta munkkia kohtaan, kun se saatana viskasi tupakan tuhkaa yhden koiran paalle!
Eli nain nama pyhat ihmiset taalla...

Sitten istuttiin siella itse temppelitemppelissa meditoimassa.
Oli yllattavan rentouttavaa vaan istua ja hengitella kaikessa rauhassa.
Ja hostamama oli jalkeenpain ihan lumoutunut kun vaihtari osasi medioida...
Ehka mie olen siihen sopivan palikka, aivot vaan offille ja hengita niin hyva tulee.

Kaytiin kanssa miun koulupuku, tai osa siita.
Paitoja oli lankkarikokoa myos, mutta hameita ei , joten hametta metsastetaan huomenna.
Muuten se puku on aika ruma, mutta ne kengat on oikeasti tosi kivat! Sellaiset paksuhkolla kumiphjalla varustetut maryjanet. Niita voisi oikeasti kayttaa koulun ulkopuolellakin.

Kaytiin myos iltamarkkinoilla syomassa.
Mie rakastan tata kaupunkia oisin!
Taalla on pimeaa jo joskus kuudelta, ja kadut on taynna ihmisia ja autoja ja myyntikokojuja ja skoottereita.
Kiinalaisia ja muslimeja ja lapsia ja vanhuksia.
Kaikkialla kaikuu thaipop ja autojen hurina ja ihmisten huuto. Ja tuoksu hedelmat ja savu ja durjam .
Ei edes tieda mita katsoisi kun kaikki on nin uutta ja ihmeellista.
Ja kaiken tuon keskella tassutteli kaikessa rauhassa norsu, jonka hannassa oli takavalot.

Olo on muutenkin taalla aika hohla. Siis positiivisella tavalla.
Vahan kuin olisi lentanyt kokonaan uuteen maailmaan. kaikki on erilaista, ja taalla ei osaa edes vetaa vessaa tai tiskata oikein. Tai syoda, lusikalla ja haarukalla ilman veista syominen on yllattavan hankalaa.

Ei osaa viela ajatella, etta taalla ollaan koko vuosi, mutta paiva kerrallaan. Ei sita osaa ajatella myoskaan etta joskus palaa Suomeen.
Vaihto on pakottanut elamaan ihan hetkessa sekuntti kerrallaan. Joka hetkesta ottaa kiinni ja nauttii ihan eri tavalla, kun tietaa, etta aikaa on rajallisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti