perjantai 9. lokakuuta 2009

hyva paiva

Hur.
Tanaan on ollut sen verran loistava paiva, etta voin kertoilla tannekin.
Tanne kun tulee helposti volisteltua vain ne huonot kuulumiset.
Olin tehokas. Pesin pyykkia , ja hiukset!
viimeisin on oikea uroteko talossa, johon ei tule lamminta vetta.
On aina yhta suuren taistelun takana astua kolmen kymmenen asteen helteesta jaakylman veden alle, ja karvistella siina hetki , vaikka tuntuu etta kallo kutistuu ja paanahka tippuu irti.
Mutta pesin kuin pesinkin ne, jos talla taas sen kolme paivaa parjaisi.
(kuivashampoo on suuri rakkausasia taalla).

Ja leikin kotikokkia, ja tein vedenkeitinnuudeleita.
Ensin kotikokin suurin idea oli paistaa kananmunia, mutta taaalla on kaasuhella.
Sorkin erilaisia nappeja ja katkaisimia sormi suussa ties kuinka kauan, ja sohin kipinasytyttimella levyn alle, jos se nyt vaikka syttyisi, mutta ei tapahtunut mitaan.
Kurja kapistus.
Joten syotiin sitten nuudeleita ja tonnikalaa samalla kun tuijotettiin onnellisina Pakoa.

Ja sitten se, mika teki paivasta kivan.
Opettelin thaita, kun se kielikoe kohta kolkuttaa kantapaita.
Ja herranjessus, mie osasin jotain!
Talla hetkella surkea sanavarastoni katta lahinna tervehtuimisen, esittaytymisen, toisen nimen, kansalaisuuden ja ammatin kysymisen, hinnan kysymisen ja tinkimisen, mutta kylla se tasta.
Tytolle, jonka kielikeskiarvo on pyoreasti 6, tamakin on kuulkaa jo saavutus!

Tasta innostuneena menin tunniksi mummovahdiksi sairaalalle (mummolla on hyva tapa repia side irti heti kun jonkun silma valttaa, ja kynsia leikkaushaava auki...).
Ja osasin kayda melkein keskustelun thaiksi!
Tai siis,, osasin kysya onko nalka, haluatko ruokaa, ja tajusin kun mummo sanoi etta ei, ja tarjosi hedelmia kulhosta.. mutta hei, oli se kommunikointia sekin kuitenkin!

Kungmaakin oli mummonvahdinnasta niin kiitollinen, etta myohensi kotiintulo (tai sairaalaantulo, nukutaan siella ilmeisesti ensiyo ettei mummo joudu olemaan yksin) aikaa puolella tunnilla!
Saan rauhassa tassutella ihailemassa sirkuttavaa oista thaimaata.
Autuasta.

Lisaksi leikin viela sosiaalistakin, tormasin tanssiryhmalaiseen kotimatkalla, ja Amykin soitti.
Ensimmainen kosketukseni hostperheen ulkopuolisiin ihmisiin varmaan viikkoon.
wau.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti