1/5

Kaksi kuukautta tasan
2/10 supistuu yhteen viidesosaan.
Kauan.
kuusikymmenta paivaa, jotka jostain syysta katosivat aivan hujahtamalla
Ajan kulumisen kylla tajuaa taalla, mutta samalla on hankala ajatella ajan valuvan myos Suomessa.
Siella ne kaverit kirjoittaa, opiskelee, pariutuu, tayttaa vuosia...
Ja sama tapahtuu taalla.
Aika katoaa jonnekin.

Milla sita juhlistaisi taas yhta kuukautta?
viimeksi kavin ostarilla ja veljen kanssa syomassa, mutta nyt ei ole ketaan viemassa, ja epamaaraisilla tuktukeilla joiden lahtoajiosta ja paikoista miulla ei ole mitaan hajua, en uskalla lahtea seikkailemaan.
Jos kavelisi tieta uuteen suuntaan ja katsoisi mita loytyy?
tai kavisi seikkailemassa laheisessa kiinalaistemppelissa ja sitten Svenssenilla?
Jotakin pitaisi keksia.
Kuusi tuntia aikaa, sitten lupasin olla sairaallalla.

hostin aidilta leikataan jalka.
Taalla on sitten siskoa ja veljea ja sukulaista sairaalahuoneessa huolehtimassa, ruokkimassa ja siivoamassa.
Jarjestelma on siita erilainen kuin meilla, etta jos haluaa hoitajan ruokkivan ja huolehtivan sairaasta, siita pitaa maksaa erikseen.
On itsestaanselvyys melkein etta suku tulee mukana hoitamaan, kamalaahan se olisi jattaa mummu sairaalavuoteeseen yksin.

Tuollainen olisi katevaa suomessakin.
Ei tarvitsisi kaikkien vanhojen mummojen ja pappojen yksin kykkia siella sairaalassa ilman yhtaan vierailijaa.