ihana kaaos

Jos Thaimaalainen asuisi Suomessa, hanta sanottaisiin helposti ihmiseksi, joka ei hallitse elamaansa.
Ensimmaisen kuukauden, ja vahan yli kaikki taalla oli kaaosta.
Kotona etenkin.

Pikkujuttujen siisteydesta pidetaan kylla huolta. Ruoan muruja ei saa olla missaan, ja kaikki pitaa pyyhkia ja lakaista heti.
Tuolle on ihan looginen syykin, muurahaiset. Niita keltaisenruskeita pikkuriivioita ilmestyy kuin sienia sateella monikaistaiskis muurahaisten valtateiksi heti, kun jonnekin jaa murunenkin mitaan syomakelpoista. Niille oikeasti kelpaa niin kuolleet etanat kuin kissanraksutkin.
Mutta isoilla linjoilla ei ole niin valia. Jaakaapin paalla asuu kaikessa rauhassa hamahakkiyhteiskunta verkkoineen, ja jokainen nurkka tayttyy roinasta.
Sita on kaikkialla. JOkaisessa talossa. Taalla ei taideta mitaan heittaa roskiin.
Kaikki kayttamaton ja rikkinainen vaan viskataan nurkkaan olemaan ja hengaamaan, ja unohdetaan sinne.

Mitaan rikkinaista ei myoskaan korjata. Se vaan nyt on rikki, sitten on parjattava ilman.
Meillakin varakotona uuni on rikki (eihan se haittaa, nyt siella voi sailyttaa kattiloita), mikro on rikki (joten siella voi nyt sitten sailyttaa maitoa, eihan tamakaan haittaa), hellanlevyista toimii vain yksi kunnolla, hoyrykeittimen pohja on rikki, imuri on kahdessa osassa (sitten pitaa vain lakaista luudalla), vedenlammitin on rikki (sitten pestaan kylmalla vedella, ei se haittaa), auto ei tottele ohjausta kunnolla, ja muutaman ikkunan suljinmekanismi ei toimi.
Samanlaista se on muissakin taloissa, joissa olen vieraillut.
En tieda, onko taalla niin huono jatteidenkeraysjarjestelma, etta tavaraa ei saa muualle, vai miksi nuo rikkonaiset tavaravuoret saavat kokottaa pitkin asuntoa kaikessa rauhassa.

Toisaalta ei taalla roskiakaan kerata pois. Etenkin kapungin ulkopuolella talojen pihat ovat pullollaan vanhoja patjoja, rikkonaisia kalusteita, kaikenlaisia mekaanisia osasia, vaikka mita.
Ja ne saavat kaikessa rauhassa olla siina, ei se mitaan jos joutuu vahan kiertamaan paastakseen talolle, sellaista se vaan on.

Myos ajan hallinta on taalla aika kasittamatonta. Tanaan isanta-aiti teki toistaisen ennatyksensa, ja heippojen sanomisen jalkeen hortoili viela tunnin kotona, vaikka oli niiiin tulenpalava kiire ja oli jo myohassa ja vaikka mita.
Mutta silti se lahteminen ei vaan onnistu. Aina pulpahtelee mieleen ties mita ja pitaa kastella kukat ja tehda sita ja tata juuri nyt ja soittaa unohtuneelle sukulaiselle, ei se mitaan vaikka oppilaat odottavat talla valin opettajaa luokassaan.

Aluksi mie mietin pitkaan, etta mikakohan tassa on, eivatko nama taalla tajua, vai halua tehda elamastaan helpompaa ihan pienella jarjestaytymisella?
Mie alan kallistua tuon haluamisen puoleen.
Takalaiset nauttivat tasta kaaoselamastaan. Veikkaisin, etta jos Thaimaalainen tuotaisiin Suomeen noudattamaan aikatauluja ja olemaan tehokas, han stressaantuisi kuoliaaksi alta aikayksikon, kun taas Suomalainen taalla Thaimaassa stressaantuu kun kaikki on kaaosta eika mikaan toimi.

Kulttuurieroja.

(ja nyt kun taalla puhun thaimaasta ja thaimaalaisista, niin muistakaa, etta miulla on kokemusta tasan neljan perheen kodeista, jotka ovat kaikki yliopistoperheita, eika miun tiedot thaimaasta kata todellakaan koko thaimaata, vaan ihan pienen siivun siita.)