juhlitaan!

Tassa on taas juoksenneltu juhlista toiseen suunapaana, ja voisin kertoilla niistakin vahan.

Sunnuntaina tarvottiin makea ylos jattilaispuiden katveessa temppelille.
Buddhalainen juhlapyha.
Istuttiin puiden varjossa maassa kuunnellen kaljupaiden messua.
Joka kerta se sama, ja jotkut patkat taidan osata ulkoa.
Hassua, miten munkitkaan eivat selvasti enaa jaksa. Moni kiemurteli paikallaan, ja katseet vaelsivat.
Orava.. puu.. ai niin se messu! orava...
ei sita aamutuimaan voi aina jaksaa messuta kovin hartaana.

Sitten saatiin ruokaa. Thaimaalaiseen tapaan ota kulhosi ja ryysi.
Itse jonottelin viela paasyani ekalle kulholle kun kungmaalla oli jo lautanen taynna, ja puolet niista kipattiin minulle, joten selvisin jonottamatta.
Tosin kookosjaateloa kavin jonottamassa kolmisen kertaa, mutta sille kulholle ei jostakin syysta ollut jonoa, vaikka se hyvaa olikin.

Syomisen jalkeen olisi taas messuttu. Miuta ei enaa jaksanut kiinnostaa, joten otin jalat alle ja seikkailin metsamaisemissa kun kerrankin sine paasin.

Viisi kertaa ihmisen korkuisia puita varjostamassa pikkuisia puroja, ja joskus kauan sitten maahan hakattuja portaita, joista munkkien jalat ovat jo kovertaneet palasia.

Julan paaasia oli temppeleiden lahjonta.
Jokaisella seurueella oli mukanaan koristelluista tikuista koottu puu, jonka oksiin oli kiinnitelty seteleita.
Iltapaivala munkit laskivat rahat, ja julistivat eniten lahjoneen seurueen.


Tiistaina oltiin haissa. Joku kungmaan serkun veljenpoika, tai mu yhta laheinen sukulainen oli menossa naimisiin, ja pitihan sinne menna.
Talla kertaa juhlittiin keskipaivalla yhden luksushotellin kiinalaisessa ravintolassa.
Haat menivat saman kaavan mukaan kuin viimeksikin.
Sisaan mennessa kirjoitettiin vieraskirjaan ja ihasteltiin asiaankuuluvasti haaparista studiossa otettuja kuvia, joissa lemmenpari poseeraa soposti toistensa sylissa.
Sitten istuttiin, syotiin ja kuunneltiin musiikkia.
Ja siina se oikeastaan olikin.
Varsinaiset haathaat taalla ovat budhalainen seremonia, mika toimitettiin jo ennen ravintolaan menoa.
Ravintolassa vaan syotiin, ja itse haparia ei nakynyt kun ihan pieni vilaus, kun he kavivat nayttaytymassa jokasessa poydassa.
Haaparin tutut myos kulkivat poydasta toiseen rahalaatikon kanssa. Jokaienn sitten tipautti kirjekuoressa haaparille lahjarahaa (tavaralahjoja ei ilmeisesti anneta) , ja sai vastineeksi pienen muistoesineen. Talla kertaa suloisen kassin haaparin kuvalla koristeltuna.

Keskiviikkona oli elakkeellejaajan laksiaiset.
Taalla elakoidytaan nyt, ja jokainen elakkeellejaaja kutsuu entiset tyokaverinsa ravintolaan muistelemaan menneita.