sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Ja sina yona he menivat onnellisina nukkumaan

Eilen sattui hassuja.
Olin menossa tuhisten nukkumaan, mutta koska klubini varapresidentin oli pitanyt soittaa minulle sunnuntain muuttoaika, mutta ei ollut soittanut, odottelin hostmamaa toista, jos han vaikka tietaisi jotakin.
Ei tiennyt. Aluksi ainakaan.
Jouduin lahes ristikuulostelun pitamaan, ennekuin sain hanesta ulos, etta klubin varapuhi olikin soittanut hanelle, sanoakseen, etta muutto tehdaan ehka heti kun viralliset koukerot on valmiit, jos tehdaan.
Sitten han alkoi itkemaan miten hanella on paha olla minun kanssani, miten teen hanet surulliseksi ja nyt viela tuotan hanelle hapeaa.
Yritin saada hanet vihdoin kertomaan, mika meni vikaan.
Eieiei, ei halua puhua. Kyllahan mina itse tiedan.
No en tieda, kerro nyt vaan.
No sinulla ei ole tahtoa auttaa.
No mites se nyt nakyy.
Kun et tee asioita itseksesi. Hanesta tulee niin kamalan vasynyt kun han joutuu kertomaan mita minun pitaa tehda.
Noniin, tulihan se sielta.
Selviteltiin melkein puolilleoin kahden kulttuurin eroja.
Suomessa aiti kaskee tekemaan jotakin, teen sen.
Joka kerta kun roskat pitaa vieda, siita sanotaan erikseen, ja jos ei sanota, sita ei tarvitse tehda.
Taalla taas hostmama sanoo kerran pikkuisen vihjaillen etta roskat voisi vieda, ja siita eteenpain minun olisi tajuttava, etta aina kun mika tahansa talon roskapusseista on taynna, on minun tehtavani vieda se ulos.
Asia, jota en tullut edes ajatelleeksi.

Silloin, kun juteltiin hostmaman kanssa minun kotitoistani, minulle sanottiin vain, etta huoneeni ja vessani siivous, omien astioiden tiskaus ja omat pyykit.
Tein ne, ja jos hostmama pyysi tekemaan jotakin, tein senkin.
Ajattelin, etta asia on kunnossa.

Hostmama puolestaan ajatteli minun olevan laiska itsekas kokko kun teen vain hanen kaskemansa asiat, enka ole ollenkaan halukas auttamaan kun en pyytamatta tee asioita, vaan minua pitaa aina erikseen kaskea tekemaan.

No mutta enhan mina koskaan edes ajatellut etta ne asiat pitaa tehda!

Hostmama melkein tippui tuolilta, kun sanoin, etta kylla, ainakin meilla kotona meita komennetaan paivittain tekemaan ne hommat.
Thaimaassa taas kiltti ihminen ajatelee itse, mita voisi tehda perheen hyvaksi, ja tekee erikseen sanomatta kaikkea mahdollista.

No nyt selvisi sekin.
Hanelle ei ollut tosiaan tullut mieleenkaan, etta mina en tajua mita teen vaarin.
Ja minulle ei tullut mieleenkaan, etta han luulee minun olevan ilkea vaihtari tarkoituksella.

Lopuksi halittiin, ja lahdettiin kumpikin tyytyvaisena nukkumaan.

Enaa ei nakerra mielen takanurkassa ahdistus siita, etta minulle ollaan vihaisia ilman syyta.
Olin jopa kiltti vaihtari, ja rettuutin oma-aloitteisesti roskia ulos ja tiskasin.
Ehka se tasta siis.

Ja muuttoa ei sitten ilmeisesti tulekaan. Kait. Tai sitten tulee. En tieda.
Kukaan ei tieda.
Klubin varapuhi sanoo minulle etta muutto tulee, hostmamalle etta ei tule.
Ja muut klubilaiset sanovat, etta muutto on vasta marraskuun lopussa siihen toiseen hostperheeseen, mihin alunperin pitikin.

Eli aika nayttaa, nyt en jaksa ajatella koko asiaa.

Kavelin tanakin aamuna samoja reitteja, samojen nollakolan ja mansikan makuisen slurppiksen kanssa.
Samassa thaimaan aamuauringossa.
Mutta kaikki oli erilaista.

Kaikki haikeus oli kadonnut, ja koko aamu oli taynna uusia alkuja ja vanhojen , pahojen asioiden unohduksia.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että siellä päin asiat alkaa selvenemään. :) En aikasemmin oo uskaltanu kommentoida mutta nyt tuli itellekkin niin hyvä fiilis tuosta sinun teksistä että oli pakko onnitella.

    VastaaPoista