tiistai 3. marraskuuta 2009

Leipapalafestarit ala Ava

Eilen oli loi kratung.
Kratung kuulostaa ihan krutongilta, ja olen huvittanut itseani ihan liikaa nauramalla leipapalafestarijulisteille innoissani.

Mutta eilen oli myos sairaspaiva.
Sunnuntai iltana alkoi nivelkivut, joita valittelin Isallekkin puhelimessa, luullen, etta ne nyt on ihan tavallisia liikarasituskipuja, joita miun nivelet muutenkin tuppaa.
Maanantaina koulussa alkoi pyorrytys.
Paivanavauksesta luokkaan tassutellessani maa keinui ja oli tuskaa paasta 5 porrasta alas viemaan kenkia loksuille.
Sitten matiikantunnilla alkoi huipata toden teolla, ja oli pakko paasta lepaamaan, joten halytin Ramin tulkiksi terkkarille, ja sain pillereita naamaan ja menin koisaamaan silla valin kun hostmama halytettiin viemaan miut sairaalaan.

Bangok hospital (nimestaan huolimatta Had Yaissa) oli todella mukava yllatys.
Siisti, jarjestelmallinen, nopea ja toimiva.
Nopeasti otettiin tiedot ylos, hoitaja mittasi verenpaineen, painon ja kyseli vahan lisaa, ja sitten hopiti laakarille.
Laakari puhui auttavasti englantia, mutta hotsmama joutui silti kylla valilla tulkiksi.
Sielta vain sitten paikan omaan apteekkiin, laakkeet kateen ja kotiin.
Koko homma vahan alle tonnilla paikallista rahaa.

Kotona sitten odotti hostmaman aiti ja kaksi siskoa. olivat tuomassa hostmummoa jalan jalkitarkastukseen.
Askarreltiin meidan omaa kratungia (eli kelluvaa kukkalauttaa, joita loi kratung paivana laitetaan kynttiloin ja suitsukkein koristeltuna veteen lahjaksi vedenjumalalle, tai nain mina sen kasitin) ja mie sain laakkeet nappiin ja nukkumaan.

Joskus viiden pintaan hostmama kiskaisi minut ylos, ja tiedotti etta nyt tulet tanne katsomaan paraatia, kylla sie sen verran jaksat kavella.
Tassuttelin sitten maa vahan keinuen lammen toiselle puolen, ja siellahan ne kuljeksi.
paljon ihmisia, ja jokainen tiedekunta oli jarkannyt omia autojaan ja esiintyjiaan.
Oli kultaisia kantotuoleja, perinneasuja,ja vahan modernimpiakin versioita, kuten taiteiden tiedekunnan auto, jonka perassa kulki miehia iltapuvuissa tanssimassa.

Paraatin jalkeen paatin menna jatkamaan uniani, mutta ensin kipaista evenista oreoita lohdutukseksi.
Ja kappas kummaa siella evenilla olikin yazy ja oil ja muutama muu koululainen, joten lahdin heidan mukaansa syomaan ja kaytiin metsastamassa niita Oreoita.
Sitten ensin Oil ja sitten yazy lahtivatkin jonnekin, ja minakin lahdin taapertamaan kohti kotia.
kavaisin tosin matkalla tokkimassa vahan neitia tanssisalilla, ja sitten kotiin.

Kotona sitten hostmama innoissaan selitti, etta kohta lahdetaan uittamaan kratungia.
Eikun inkivaaririisi naamaan, paalle vahan vahemman hikinen paita , ja menoksi.

Tieteiden tiedekunnan edessa olevalle lammelle oli jokainen tiedekunta koonnut toinen toistaan hienomia kratungeja.
Oli kukista koottu kolmipainen norsu, vetta syokseva lintu ja kokonaan kierratysmateriaaleista koottu lootus.
Koko lampi hohti mustana taysikuun valossa, ja jokapaikassa porisi miellyttava thain puheensorina, kun koko kaupunki naytti olevan tuomassa kratungejaan veteen.
Sytytettiin mekin omat suitsukkeemme, ja lantattiin kukkakasamme veteen lepyttamaan jumalia.
Saadaan nyt anteeksi , jos olemme saastuttaneet vetta viimevuonna.

Kaytiin viela nuuskimassa juhlatunnelmaa muuallakin.
Ohjelmaa oli paljon. Oli lasten thaitanssiesityksia, kojuja vaikka muille jakaa, musiikkia ja yliopiston kauneuskilpailut.

Erona Suomalaiseen versioon oli se, etta kilpailijattarilla oli yllaan perinneasut, ja he kavelivat vain tyynen kauniina hitaasti lavan poikki ilman mitaan ylimaaraisia esiintymisia tai poseerauksia.
natteja tyttoja oli, vaikka olihan se vahan hidasta, ja mie olie ekan kierroksen jalkeen jo ihan valmis lahtemaan kotiin, vaikka kierroksia oli edessa viela kolme.

Kotiin ei kuitenkaan paasty, vaan jumitettiin ruokakojuille.
Katettu jalkakaytava oli tupaten taynna kojuja toisensa peraan hoyryten ja tuoksuen ihanaakin ihanammalta.
Eihan siita ohi paase maistamatta!
Ostettiin vesimelonia, nuudelimossoa, donitseja ja maissia, ja pidettiin pikkupiknik ruohikolla fiilistellen.

Kaytiin viela kraasakojuilla katsomassa, oliko aikaisemmin paivalla kuolaamani rannekoru siella, ja olihan se!
Tai ei kylla ihan sama, mutta samanlainen ja yhta ihana.
Suloinen hpeaketju koristeltuna kahdella kernit tikkarilla, jaatelotuutilla, keksilla ja suklaalla.
Siis muovisilla, ei aidoilla.
Suosikissani oli viela vaaleanpunainen donitsikin, mutta se ihanuus oli myyty.

1 kommentti:

  1. Terveisiä sinne Thaimaaseen keskeltä kotimaatasi :) Kiva kun kävit kurkkaamassa blogiani; mitä kautta sinne eksyit?
    Toivon sinulle iloista ja antoisaa jatkoa siellä, kyllä maailma on avara paikka...huh! :)

    VastaaPoista