keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kipea

Jee, sairastetaan!
Maanantaina pokrasin lahes aamunavaukseen.
Ihana aamun auingonpaiste suoraan niskaan, ja maa sateen jalkeen niin marka ja rutainen, ettei saatukaan istua, vaan piti seisoa koko toimituksen ajan.
Lava heilui silmissa, ja paassa humisi. Lopulta oli pakko lysahtaa kyykkyyn, ja kaveri tajusi taluttaa minut terkkarille.
Sain impata ammoniakkia ja nukkua hamaria unia nahden viitisen tuntia.
Loppupaivan pysyin pystyssa, mutta olo oli kuitenkin aika hutera, joten tiedotin tiistai aamuna sairastavani kotona.
Ja eikun sairaalaan tietenkin. uudestaan samalla laakarille, ei taaskaan mitaan fyyfista vikaa (no ei kai ole, stressista tama johtuu, samat oireet tulevat aina kun stressaan. pyorryttaa, paha olo, unettomuus, ruokahaluttomuus. Aina samat, ja parit kunnon younet ja uusi, stressaamaton perhe niin kaikki hyvin).
Sain nukkulaakkeita ja jotakin pyorrytykseen.
Nuokuin, ja toetsin, etta jalat kantaa, niin kysyin lupaa menna tanssiharkkoihin, ei reenaamaan, vaan morjenstamaan kavereita.
No sopiihan se, hyva jos on parempi olo.
Kotiin kavellessa totesin, etta eipa olekaan parempi olo. Portaita en paassyt kunnolla ylos, ja olo oli kamala.
Pida vaan seuraavakin paiva lomaa jos tahdot, terveys on paaasia.
Nukuin nukkulaakkeilla 12 tuntia, ja olikin todellakin parempi olotila sen jalkeen.
No hyva, jos pysyt pystyssa niin kouluun vaan. Et sina mitaan sairaslomaa enaa saa, lintsaat vaan.
Ja eikun sitten taalla taas, rakkaalla koulunpenkilla.
Paha on olo, mutta minkas teet, jos pystyssa pysyy niin pakkohan sita on koulussa olla.

Laitoin varaphuille viestin, etta milloin saan muuttaa sinne.
Saisi ainakin yhden ison stressitekijan pois sairastuttamasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti