Eilen pakkasin. Kolme kuukautta elamaa takaisin matkanuhruisen pinkin uumeniin.
Haista saatuja muistoesineita, kipsihirvio jonka maalasin rannalla.
Muistoja. Hyvia ja huonoja.
Huonot saivat jaada jalkeen. Pyykkikorillinen tavaraa katosi roskiksen uumeniin.
Ava vaihtoi nahkansa. Jo toisen kerran tana vuonna kaikki paha sai jaada jalkeen, vain hyvat asiat otettiin mukaan uuteen elamaan.
Kahteen asti kuvittelin muuttavani varapresidentin luokse odottamaan dr. sawidriin perheeseen muuttoa.
Ei ihan.
Minut vietiin jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle suljetulle asuinalueelle kokonaan uuteen perheeseen.
Ensi viikolla vaihtuu koulu, tanssiharkat ja kaikki.
Taalla olen presidentin mielesta ensi kevaaseen asti.
Jossakin aivojen nurkassa silti tykyttaa.
Ei tama ole pysyvaa.
Edellinen perheeni, nuorisovaihtoasiamieheni tai kukaan muukaan klubilainen ei tieda minun olevan taalla.
Perhe ei ole virallinen rotariperhe. Poliisitarkitusta ei olla tehty.
Onneksi porukka vaikuttaa mukavalta.
Tyttaret 18,14 ja 4, isa ja aiti.
Mukava omakotitalo kauniilla alueella.
Siskon kanssa yhteinen huone.
Laitoin nuorisovaihtoasiamiehelleni hataviestin.
Mita ihmetta taalla on menossa? Miten niin en muutakkaan Sawidreille ollenkaan? Miksi koulu vaihtuu?
Uutta kaaosta odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Bongasin blogisi blogilistalta ja ahmaisin samantien koko blogin. Tosi hienoa tekstiä ja Thaimaa kuulostaa ihanalta paikalta viettää vuosi!
VastaaPoistaVähän hämmästelen tota rotareiden säätöä - ainakin se kuva mitä mä sain oli, että ne on kyllä nyt vähän failailleet siellä. Hassua, oon aina kuvitellu et rotarit on yks oikeesti luotettavimpia ja täsmällisimpiä vaihtojärjestöjä.
Mutta siis kirjoita ihmeessä lisää - mä ainakin odotan innolla ! =)