perjantai 11. joulukuuta 2009

Aurinkoja tropiikin taivaalla

koska onni tassa maassa pitaa nakojaan ottaa omiin kapaliinsa, meni koko eilispaiva onnellista hortoilua ja herkuttelua harrastaen.
Oltiin keskustan asunnolla.
Valkoinen puutalo keskella harmaanrumaa halkeillutt asfalttiviidakkoa.
Pihapuun alla on neljan hengen ruokailuryhma.
Sade uhkailee olemassaolollaan pilviverhona,joka kuitenkin vain viilentaa ilman ulkonaoleskeluun sopivaksi eika kastele.

Ostarilla on joku joululahjahappening.
Valkoinen kissakalenteri ensivuodeksi,sopo kirahvikyna ja ihmemaa Oz penaali tarttuivat matkaan alle kuuden euron.

Thaimaalaisllla on jouluhysteria.
Jokapaikassa on jouluvaloja, mita vilkkuvampia sen parempi.
Mainokset toitottavat joulua, ja yliopistollekin on ilmaantunut suuria joulumainoksia siita ja tuosta tapahtumasta ja joulukonsertista.
Joululahjoja kaupataan ja mainostetaan jokasuunnassa.
Silti taalla ei juhlita joulua.
Ristiriitaista minunkin mielesta,mutta kun ajattelee niin ei olekaan.

Taallapain halutaan olla kovin lansimaalaisia.
Katsotaan jenkkileffat ja hompat, ja kopioidaan sielta tanne kaikki, mika vaikuttaa kivalta miettimatta yhtaan sen syvemmin.
Se vaan on kivaa antaa lahjoja ja koristella,mitapa sita sen enempaa miettimaan ja pohtimaan.

Samalla tavalla taalla juhlitaan halloweenia, ystavanpaivaa ja monia muita jenkkilasta tuotuja juhlia, onnellisesti rintarinnan perinteisten thaimaalaisien juhlien ja kiinasta tuotujen juhlapyhien kanssa.

Ensimmainen hostmamani sanoi vaan, etta taalla tykataan juhlia, joten juhlia napataan vahan kaikkialta.

yritin loytaa takaisin kotiinkin.
Suoraan makkarin ohi ja sitten vasemmalle.
Paadyin jokivarren katuojan kautta kirkolle ja sielta takaisin lahtopisteeseen, ennekuin muistin mista piti kaantya etta paasi kotiin.

Mutta HY on kiva paikka eksya.
Pikkuiset kadunrahjat kulma toisensa peraan taynna vanhojen talojen muureja, toinen toistaan hienompia yksityiskohtia, kulkukoiria, kaduilla juoksevia likajalkaisia lapsia ja talojen edessa puuhakeissa killuvia laululintuja.
Ison rotankin nain, ja autonalle jaaneen minkalie karvakasan.

Silti tunnin harhailun jalkeen oli ihan kiva kipittaa takaisin kotiportille.

Tanaan on kotisairastamispaiva.
kurkussa on siiliperhe, korvat on jumissa ja vahan koko paata sarkee.
Onneksi siskolla on hyva kirja ja leffamaku, ja kaapissa on kakkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti