Temppelista toiseen

Eilen kierrettiin Buddhalaisklubin kanssa temppeleja.
Yhdeksan temppelia vajaassa 12 tunnissa.
aamulla ylos 5.30, kahvia naamaan ja umpiunessa vapaa-aikatalolle.
Istuin unissani vahtaamassa ihmsten rekisterointia ja leikitin pentuja.
Joskus kahdeksalta paastiin lahtemaan, vain tunti myohassa.
Ah thaimaalainen aikakasitys.

Matkaa tehtiin kahdella armeijan jamia olevalla bussintapaisella, joita ajoivat armeijapukuiset miehenkorilaat.
Istumapaikkoja ei kaikille ollut, vaan lauma poikia istui epamaaraisen mohkaleen paalla avoinaisen oven vieressa, ja roikkuivat huvikseen puoliksi ovesta ulkona leikkimassa megafonilla.
Mitaan tuollaisista jutuista kuin turvallisuus kannata valittaa.

Aamupalaa syotiin ulkoilmamarkkinoilla, tosin raaan sianpaan ja veristen sammakoiden nakemisen jalkeen mie tyydyin kiloon mandariineja.
Sitten kieputtiin temppeleissa.
Ensimmaisen muistan, mutta seuraavat kaksi ja kolme ovat vahan unohduksissa.
Munkki puhui jokaisessa, ja paamunkille annettini aina vahan rahaa ja ruokaa.
Nain opiskelijat saavat hyvaa onnea loppukoikeisiin.
erityisen hyvaa, koska tama toistettiin yhdeksan kertaa, ja yhdeksan on hyva numero.

Kolmannen temppelin luona syotiin lounasta.
Paikassa, josta ei tietenkaan saanut kasvisruokaa, mutta kokki pykasi miulle tomaattivalkosipulikastiketta riisin kanssa.
Oli muuten hyvaa.

Olin lisaksi onnekas, ja sain kaksi jaateloa yhden hinnalla.
Taalla on tietyn merkin jaatelotikuissa aina valilla yllareita, eli yllaritikulla saa aina uuden ilmaisen jaatelon.
Kaverini on parhaillaan saanut yhdeksan ilmaista jaateloa putkeen, minun onni jai tuohon yhteen.
Mutta kahdellakin jaatelolla parjasi.

Siina kuuden temppelin kohdalla alkoi jo menna rukoukset ulkoa, ja polvissa oli natit mustelmat kumartelusta ja polvillaan kokkimisesta, mutta tuli ainakin nahtya enemman temppeleita kuin koskaan ennen.
Oli nuoria ja vanhoja munkkeja, pienia ja isoja temppeleita.
Vanhoja ja uusia temppeleita, kauniita ja rumia temppeleita.
Joissain temppeleissa oli koulu ja paljon lapsia, toisissa vain muutama munkki yksikseen.
Yhdessa kierrettiin kehaa patsaan ympari kolme kertaa polttavan kuumalla katolla paljain jaloin.

Viimeisen temppelin puhe meni minulta ohi, kun oltiin kaverin kanssa tappopitkassa vessajonossa, mutta ehka silti selvian ilmankin.
Etenkin kun en ymmartanyt puheista kovinkaan paljoa.
Opin myos miksi. munkit puhuivat osan aikaa "balia" (en nyt ole ihan varma miten kirjoitetaan) eli jo aikoja sitten kadonnutta, enaa vain buddhalaisissa menoissa kaytossa olevaa kielta.

Bussimatkat meni kameroilla leikkiessa ja megafoneilla pelleillessa.
Megafonista ja kannykasta saa katevan musiikkisoittimen kun laittaa kannykan megafonin suupuolen eteen.

Illalla olin jo niin vasy, etta kippaannuin unisena kaverin autoon, onisin ohjeet kotiovelle, raahauduin suihkuun ja sammuin samantien.
Mutta kivaa oli!
Oma kamera ei ollut mukana, mutta jokaisella temppelilla rapsittiin paljon ryhmakuvia, joita saan varmaan myohemmin ja laittelen sitten tanne.

Oli ihanan vapauttavaa olla reissussa ilman valvojia tai rotareita.
Vaikka vain yksi paiva, ja kaukaisimmillaan 40km Had Yaista.
Oli se silti 12 tuntia vapautta ja kavereita.
Ja kivaa.
Etenkin kun osa laumasta katoaa ensi kuussa kukin koteihinsa eripuolille Thaimaata, eika valttamatta ehdita enaa nakemaan sen jalkeen.