Beatin entinen hostmama Paivi seilasi tanne eilen Suomesta.
Mukana ilmestyi kaksi pussia pandan mustaa lakua, ja ruisleipaa.
Lakulla voittaa Avan heti puolelleen jos on tarvis. Ei kylla ollut. paivi on kiva ihan ilman lakujakin.
(vaikka iso plussa ne oli. Enka muista milloin olisin viimeksi lukenut paivia vanhaa hesaria niin innoissani kuin eilen. Lakkoilette siella Suomessa ilmeisesti? )

Illalla lahdettiin kaymaan kelluvilla markkinoilla.
Jalkaan piti tietenkin heti saada eilen ostetut korot, vaikka kavelemaan joutui aika runsaasti.
Mutta pieni varvaskipu on kauneuden hinta. Vaikka se kauneus vahan karsii kun hoipuin kuin kanninen zimbie lopulta... Pikkuvikoja. Kengat on ihanat.
Porroiset, ja koristeltu kaninkorvilla ja silmilla ja hannalla.

Markkinoilla syotiin. Paljon.
Suurin osa pimella joella kelluvista vanhanmallisista puuveneista myi ruokaa. Oli donitseja, maissia, kala ja kanavartaita... Kaikkea mahdollista toukista skorpioneihin mita ihminen voi kuvitella syovansa.
Ostettiin bambunrunkoon tehtyihin mukeihin kookosvetta, ja tassuteltiin ihmismassassa.
Joen toisella laidalla soitti perinteinen thaiorkesteri, ja toiselta rannalta kaikui thaimaalainen pop. Ihmisia oli kaikkialla miellyttavaan tungokseen asti, ja ainoat valot tulivat sillalla olevista paperilyhdyista.
Thaimaa on parhaimmillaan pimean laskeutumisen jalkeen.

syotiin pikkuisen vahan kaikkea mahdollista ennekuin iskettiin paivin kanssa pelikojuille.
Puolella eurolla (tai kahdellakymmenella bahtilla) sai mm. heittaa tikkaa (ei osutttu, saatiin tikkarit lohdutukseksi) tai ampua. Ei osuttu, mutta sain silti nallen koska olen ulkomaalainen.
Jee.

Autossa paivi mainitsi tahtovansa shoppaamaan, ja eikun takaisin iltamarkkinoille.
Siella kavin siis toissapaivana viimeksi 707:n tyontekijoiden kanssa, mutta kylla siella toisenkin illan kiertaa.
Tai kiertaisi, jos jalkoihin ei sattuisi.
Tyydyin taapertelemaan kaikkien perassa ja yrittamaan nayttaa fiksulta kannizombielta.
Loysin kuitenkin kosmetiikkakojusta kaksi sienenmuotoista huulirasvaa. Sopoa.

Tanaan ollaan aloitettu paiva syottamalla thaimaalaisille ruisleipaa.
Eivat tykkaa.
Eivat aluksi edes ymmartaneet, miten tuota ihmeruokaa edes syodaan.
Eihan se nyt leipaa voi olla, tuollainen ihmeellinen, reiallinen latty.
Mutta ei se mitaan, jaapahan miulle enemman.