Kavelylla Morian kaivoksissa

Eilen kaytiin Satoonissa kera paivin, Beatin ja kolmen 707:n tyontekijaharjoittelijan.

Aamulla ylos aikaisin, kahvi naamaan ja autoon.
Valtasin ilkeana possuna kaksi penkkia ja nukkua tuhisin hyttysia taynna olevassa bussissa.
herasin vasta kun Paivi kavi pysahdyksella miulle jugurtin aamiaiselle, ja jatkoin unia.

Perilla oltiin puolilta paivin.
Noustiin 300 porrasta polttavassa helteessa ylos vuorille.
Pysahdyttiin joka pysahdyspaikalla, ja silti hiki virtasi ja henki meinasi loppua.
Mutta luolat oli sen arvoiset.
Kyseisissa luolissa oli joskus aikoja sitten piilotellut kommunisteja, ja heidan jaljiltaan siella taalla nakyi vielakin vanhaakin vanhempia puukalusteita.
Muuten luolat olivat kuin Moriassa konsanaan. (taru sormusten herrasta, suosittelen lukemaan niin tiedatte mika on Moria)
valtavia luolia taynna kummallisiin, satumaisiin muotoihin kasvaneita tippukivia.
Mutkittelevia puurappusia tasolta toiselle ja valilla umpikujiin.
Laajoja kaikissa vareissa sateilevia "timanttitasoja".

Valoja ei ollut, vaan kulkijat valaisivat itsensa myyramaisilla otsalampuilla, jotka varjostivat luolien reunat pimeiksi varjoiksi, joissa piileksi aivan selkeasti kaapioita.

Katossa asui lepakkoja.
Yritin kokoajan bongailla edes muutamaa, ja lopulta nahtiin kun lepakkolauma santasi lentoon yhdesta katon luolasta villisti vikisten ja piiskuttaen.

Luolasta alas laskeutuminen lapi viidakon sujui jo paljon mutkattomammin.
Sitten uudestaan autoon, ja ruokaa naamaan ennekuin lahdettiin melomaan.

Matkattiin talla kertaa lava-auton lavalla.
Tasapainoiltiin reunoilla ja annettiin tuulen puhaltaa hiukset sekaisin.

Melominen oli mahtavuutta.
reitti oli kuin tarzanin joki lapi vihreiden kallionjyrkanteiden ja viidakon, joka jutteli omiaan koko matkan.
jokivesi oli lamminta, joten ei haitannut vaikka muutamassakin kohtaa oli noustava veneesta vetamaan, kun jumituttiin ties mihin kiveen ja hietikolle.
Tai tormattiin puihin ja seiniin.

Patkittain oli pikkuisia koskipatkia, jotka viskoivat veneen vauhdilla kiville ja seiniin.

Yhdessa vaiheessa Paivi lumpsahti veneesta ja vene hulahti virran mukana eteenpain, ja jouduttiin tokkimaan se takaisin ylavirtaan paivin luo.
Oli aika hankalaa liukkailla kivilla.

Mutta uskomattomat maisemat korvasivat kaikki kolhut ja hankaluudet.
Ihanaa oli.

takaisintulomatka oli taas mukava nukkua kuin pikkupossu.

Kuski kiskaisi heti alkuun autolla betonipossuun, ja naarmujahan siita tuli.
Mutta muuten selvittiin isommitta ongelmitta.