707 Tours

Uusi perhe uusi alku.
asun nyt sitten ihan Had Yain sydamessa, muutama sata metria keskustan suurilta kauppakeskuksilta, rautatieasemalta, hotelleilta, ja kaikkialta mita taalla nyt on.
Muutama sata metria hykerryttavasta , elavasta kaupungista, ja taysi vapaus nauttia siita pitkin iltaa.
Tosin ilta tarkoittaa aikaa ennen yhdeksaa, mutta sekin ylittaa jo kaikki edellisten perheiden vapaudet.

Aiti, isa, sisko ja koira.
harvinaisen karttyinen musta puudeli, joka ensimmaisena tekonaan puri miuta kateen ja kovaa.
Nyt se jo tulee hanta vispaten halittavaksi.

matkatoimisto.
707 tours, Thailand, singapore, Malaysia.
Perhe omistaa taman koko rakennuksen.
Matkatoimisto ja keittio alakerrassa, asuintilat neljassa ylemmassa kerroksessa.
Kylla,
neljassa.
Meita ei "minun" kerroksessa ole kuin kaksi, mina ja Beat (sisko).
Kummallakin oma, asunnon kokoinen huone. ja asuntohan tuo on aikoinaan ollutkin. Oma vessakin loytyy, ja uloskaynti.
Periaatteessa minun ei tarvitsisi nahda ketaan jos en haluaisi.

Tietokoneet ovat tosin alakerrassa, matkatoimiston puolella, ja istuksin tanaan hyvan patkan kaikessa rauhassa tiskin takana dataamassa.
Eipa se mitenkaan poikennut kenenkaan muun toiminnasta. meset pyorii ja kynsia lakkaillaan kaikessa rauhassa pitkin paivaa, koira juoksentelee asiakkaiden jaloissa ja kaiken syomisesta nukkumisee voi ihan hyvin hoitaa siina tyonteon oheisharrastuksena.

Beatilla on nyt loppukokeet kaynnissa, joten olen aika yksinani paivat, mutta mikas siina.
Nakemista on.
Tanaan eksyin kahdesta, loysin kaksi kiinalaistemppelia ja ison hotellin, bongasin mustekaloja ja ostin kahvisuihkugeelia joka tuoksuu omenalta.
Ihan hyva saldo yhdelle paivalle.

Tanssimaan en ole viela mennyt takaisin.
Tuntuu kivalta viettaa vaihtelun vuoksi iltansa jotenkin muutenkin.
Kun hyvastelin ihmiseni siella, silloin viela luulin, etta pysyvasti, tajusin , etta vaikka jaankin, ei se siella jokapaiva oleminen olekaan niin hengentarkeaa.
Totta kai menen sinne takaisin, varmaankin jo ensi viikolla.
Mutta nain valilla on ollut kiva olla , ihmetella ja tavata uusia ihmisia.
(ja puhua yliopistolaisille mesessa ja naamakirjassa ja muualla... eli ei niita hylkaamassakaan olla missaan nimessa).

Hyvastien hetkella tuli myos sanottua kaikki se, mita on kuukaisia pitanyt sisallaan, (ei mitaan negatiivista, uskokaa pois), ja nyt vahan mietityttaa ihmisten reaktiot siella.
Naitten thaimaalaisten mielenliikkeista ei koskaan voi olla varma.
Muutama nettiviesti lahtikin jo "olenhan hei yha tervetullut?"
Mitaan syyta ei ole, miksi en olisi, mutta pikkuinen paranoijapaani tahtoo tokkia vahan kepilla jaata ennenkuin astuu, ettei tule vahingossa tippuneeksi avantoon.
Ei ainakaan ihan viela, kun edellisesta kylmasta kylvysta tulee huomenna kuluneeksi vain viikko.

Henkinen rajani sunnuntai lahenee tasaisesti, ja vaikka vielakin iskee itkupuuskia kun tahtoisi vaan Suomeen ja jokaisen sanan jalkeen istun hetken pelko persiissa varmana siita, etta nyt tuli taas tehtya jotenkin todella tyhmaa ja tamakin perhe valittaa rotareille ja haukut tulee taas, niin kylla tama tasta.
Ehka.
Nakee huomenna.

Mutta talla hetkella, juuri nyt, pimeassa matkatoimiston toimistossa jossa minun seurana on vain yksikseen thaita jutteleva radiopuhelin, juuri nyt mie haluan olla taalla.
En tieda haluanko enaa minuutin paasta, huomenna, ensi viikolla.
Mutta juuri nyt tama on ihanaa.