Uutta perhetta takana nyt viitisen paivaa.
Keskusta alkaa tulla tutuksi, ja niissakin betoniviidakoissa, joihin olisin viela torstaina eksynyt taysin, suunnistan jo kuin vanhakin thaimaalainen.

Koirakin on paattanyt, etta tuo nyt saa olla perheenjasen, ja meinasi tanaan lahtea peraan kun lahdin Lee gardeniin saalistamaan aamiaista.

Nailla ei tosiaan koskaan syoda kotona. Ei kait nailla ole jaakaappiakaan...
En oo ainakaan viela loytanyt.
Joka paiva joko joku kay ostamassa ruokaa muualta, tai hostvanhemmat antaa vahan rahaa ja kayn itte ostamassa.

Eilen kaytiin kanssa Jaaluolassa.
Lyhtyfestareiden (jossa kavin kiertelemassa entisen perheen kanssa jo uutenavuotena) yhteydessa oli yksi halli muutettu jaaluolaksi.
Ilman lampotila oli -20 astetta, ja halli oli taynna jaaveistoksia.

Jaaveistokset oli kylla natteja, mutta paikka oli harmillisen pieni.
Mutta eipa thaimaalaiset olisi siella pystyneet kauaa olemaankaan.

Jo aulassa jokaisen paalle puettiin paksu toppatakki, ja ennen varsinaiseen jaasaliin paasya piti odottaa "sopeutumishuoneessa" kun opas kertoi ohjeistuksia siita , miten niin kylmassa ilmassa toimitaan.

Oli aika suloista.
Tulkaa vaan meille suomeen... saatte yhta kylmaa ilmaa ihan ilmaiseksi ja vuorokaudenympari.

Huone alkaa olemaan myos asuinkelpoinen jo.
Siinahan ei siis ole kukaan pitkiin aikoihin, jos koskaan, asunut, ja valkoseinainen koppi oli aluksi aika klausrofobinen selli.
Mutta sain hostmamalta maton ja jaaluolan mainosjulisteen seinille, (matto lattialle siis, ei seinalle) ja nyt siella alkaa olemaan jo ihan kodikasta.